Kulttuuriominta on tilannesidonnainen juttu. Kulttuurit, ryhmät ja yksilöt apinoivat toisiltaan jatkuvasti mitä erilaisimpia asioita, eikä tässä luonnollisessa lainautumisessa ole lähtökohtaisesti mitään ihmeellistä tai tuomittavaa. Sitä todennäköisemmin toiminta on kuitenkin paheksuttavaa kulttuuriomintaa, mitä useampi seuraavista ehdoista toteutuu…

Puheena oleva kulttuurinen piirre:

  • otetaan marginaalista käyttöön ilman lupaa…
  • …osaksi (jälkikolonialistista) valtakulttuuria
  • erotetaan perinteisestä käyttöyhteydestään niin, että kulttuuripiirteen alkuperäinen merkitys katoaa tai muuttuu
  • on uudessa käyttöyhteydessään ´aidoksi asiaksi´ väitetty ilmiö, vaikka näin ei ole
  • on sen kaltainen, että (jälkikolonialistista) valtakulttuuria edustava omijataho ei voi edes neuvotellen legitiimisti kytkeä itseään osaksi omimaansa ilmiötä
  • kaupallistetaan uudessa käyttöyhteydessään
  • karnevalisoidaan halvaksi eksotiikaksi (koska marginaalilähtöisyys) ja kitschiksi (massatuotettua, tavanomaista, huonolla maulla tehtyä, vahvoja tunteita herättävää)
  • uudessa käyttöyhteydessään ylläpitää vanhoja vähemmistö- ja alkuperäiskulttuureihin liitettäviä stereotyyppisiä karikatyyrejä ja rasistisia käsityksiä.
  • uudessa käyttöyhteydessään herättää po. kulttuuripiirteen alun perin luoneessa (marginaali)yhteisössä pahennusta (mistä hyvänsä syystä).
  • Kulttuuriomijataho kuuluu ns. wannabe-heimoon, eli vaikka hän olisi epäkaupallisin tavoittein toimiva yksilö, hänellä ei ole vaadittavaa etnistä, sosiaalista tms. taustaa, mutta hän väittää toisin, milloin mistäkin syystä.

Kulttuuriomintaan liittyviä kömmähdyksiä voi ehkäistä tiedostamisella ja asioiden (myös omien perinteiden) tutkimisella, sekä vilpittömälla tahdolla paneutua vieraaseen kiinnostavaan asiaan. Omaksumis- eli käyttöönottolupaa arveluttavaan kulttuurilainaan ei kuitenkaan voi saada ilman marginaalissa toimivan kulttuuriomistajatahon kollektiivisluontoista hyväksyntää.

Mitä tämä sitten milloinkin tarkoittaa? Visainen juttu jo senkin takia, että osa marginaalissa elävän alkuperäkulttuurin edustajista eivät välttämättä tunnista tai tunnnusta käsillä olevaa paheksuttavaa kulttuuriomimista. Silti, kulttuuriominnan piiriin voi langeta vaikka minkälaista aineistoa; etnistä identiteettiä viestiviä asuja, asusteita, hiustyylejä, korustoa yms. Tai vaikkapa uskonnollisen ryhmän ulkoisia tunnuksia ja immateriaalista ainesta, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen omia (ala)kulttuuripiirteitä jne.

Oleellista on muistaa, että valtakulttuurin edustaja on etuoikeutetussa asemassa suhteessa johonkin alisteiseen kansanryhmään – seikka mihin viittaa jo termi ”valtakulttuuri”. Tällaisen valtasuhteen historialliset ja arkiset merkitykset voivat saada mitä ihmeellisempiä ilmenemismuotoja, joista marginalisoidun ihmisryhmän sosiaalis-taloudellisesti alistettu asema on vain yksi. Myös paheksuttava kulttuuriominta kytkeytyy näihin valtasuhteisiin, minkä myötä erityisesti perinnekulttuurien ja alkuperäiskansojen materiaalisen ja henkisen perinteen karnevalisointia ja rahaksi muuttamista ei ole vaikea olla kohtaamatta.

Hyvä esimerkki on kaupallisen šamanismin etnisyyteen liittyvät merkit ja väittämät kaukana aihepiirin alkuperäalueilta, feikisti ja rahastaen. Miettikääpä… Ensin kolonialistinen toimija tulee ja tuhoaa, sekä syrjii ja uudelleenkouluttaa ajatuksella, että šamanismi on tuomittavaa. Sitten muutaman sukupolven päästä otetaan saman ylenkatsotun uskomusjärjestelmän rippeet omaan käyttöön hengellisyyden markkinoille.

Toinen yleinen esimerkki voisi olla suuryritysten ideoimiin kaupallisiin tuotteisiin liitetyt brändimielikuvat jostain “aidosta” ja “alkuperäisestä”. Kun puhutaan muodista, matkailusta, ja henkisyydestä, raskauttavaa aineistoa löytää helposti.

Ihmisryhmien ja kulttuurien välisistä rakenteellisista valtasuhteista seuraa sekin, että valtakulttuurin piirteitä ei ole helppo paheksuttavasti omia marginaalin. Yksikään lontoolainen arvopaperikauppias ei vedä herneitä nenäänsä jos Brasiliassa yanomami-intiaani sonnustautuu liituraitapukuun. Sen sijaan jonkin inuit-suvun parissa sukupolvelta toiselle periytyneen pyhän kuvan käyttäminen huippukalliissa design-villapaidassa saattaa herättää pahennusta, ja mielestäni syystä. Samalla tavalla hämäläis-satakuntalaisen missin on syytä olla vetämättä kisoissa yllensä halpaa kopiota inarinsaamelaisesta naisenpuvusta.

Joskus käy niinkin, että asemissaan olevat maailmanparantajat huutavat kulttuuriomintaa, ilman että tuntevat näkemänsä ilmiön mahdollisesti hyvinkin monikulttuurisia juuria. Koin tästä esimerkin vuosia sitten, kun eräs nettikirjoittaja paheksui harjashiuksiani (myös nimellä ”irokeesi”, ”keesi”, ”mohawk” jne.). Hänen mielestään hiusmallia saisi käyttää vain Amerikan intiaani, koska syyt. Noh, ensinnäkin Pohjois-Amerikassa alkuperäiskansoja on satoja ja taas satoja, ja jokaisella niistä on ollut omia perinnetyylejään – hiusten osalta etupäässä jotain muuta kuin ns. keesi. Lisäksi harjashiuksista on Pohjois-Amerikassa ollut olemassa ainakin tusina erilaista variaatota. Varmaan se tärkein pointti hiuskeskustelussa itselleni oli kuitenkin se, että harjashiukset ovat olleet käytössä myös Euraasiassa ja Afrikassa. Keesipäitä on nähty niin muinaisessa Egyptissä, pustan ratsastajakansojen keskuudessa ja mongoleilla, kuin omilla itäisillä sukukansoillammekin. Ehkä myös itämerensuomalaisten keskuudessa on esim. rautakaudella ja keskiajalla näkynyt harjashiuksia, joskin tämä on kohdaltani arvailua.

Ketä minä siis loukkasin hiuksillani? Irokeesilaisia ja joitain algonquin-kansoja 1600- ja 1700-luvuilla, Yhdysvaltain tasankojen 1800-luvun alkuperäiskansoja, modernin powwow-kulttuurin omaksumia pan-intiaani-tyylittelijöitä, faaraoita, aroseudun ratsumiehiä, historiallisia sukukansojamme, muinaisia itämerensuomalaisia, punkkareita, Ragnar Lothbrokia, vai SJW-tyyppejä? Aina väitetty kulttuuriominta ei ole kulttuuriomintaa.

Niin sanottu tasa-arvoargumentti kulttuuriominnan ja siihen liittyvän aktivismin sivuuttamisen puolesta on ollut viime vuosina suosiossa. (”Käyttäähän se Papua-Uusi-Guinean ylänköalueen kylänmieskin teepaitaa ja shortseja!”) Argumentti ei kuitenkaan mielestäni perustu kestävään logiikkaan. Tämä johtuu siitä, että lukemattomat etniset vähemmistöt ja alkuperäiskansat ovat olleet (ja/tai ovat) de facto murhattuja, riistettyjä, syrjäytettyjä, sekä hyväksikäytettyjä yhteisöjä. Tässä asetelmassa valtakulttuurin edustajan normipäivä koulussa, opintopaikalla, työssä, kotona, harrastuksissa, viestimissä yms. on jo valmiiksi etuoikeuksien läpitunkemaa todellisuutta. Jos valtakulttuurin edustaja vielä karnevalisoi tai ottaa sokeasti käyttöönsä alisteisessa asemassa olevan ihmisryhmän kulttuuripiirteitä ja -resursseja, lisätään aikaisemman valta-asetelman päälle iso annos kirpeää ja vittuilunmakuista kulttuuriomintaa, joka vie kohderyhmältä oman äänen rippeetkin. Ongelmaa ei välttämättä olisi, mikäli kaikki olisivat jo alunperinkin tasa-arvoisia. Nykyisellään kaupasta ostettu polttari-intiaanius on kuitenkin vain maapalloistuneen talouskoneen pihalle paskomaa krääsätahdittomuutta, surullisenkuuluisat markettien unensieppaajat copy paste -hengettömyyttä jne.

Jos kaikki olisivat jo alunperin tasa-arvoisia (!), valkoisen eurokansalaisen muovisesta aurinkosulkapäähineestä valittaminen saattaisi olla jonkin sortin kulttuurielitismiä ja turhaa nipottamista. Nyt se ei sitä mielestäni ole. Jos tasa-arvoisesta parista toinen yhtäkkiä saa jotain mitä toinen ei, tasa-arvokokemus vaarantuu. Jos taas epätasa-arvoisesta parista etuoikeutettu osapuoli saa nuohota ja kierrättää toisen juttuja miten vain haluaa, on se vääryyden päälle kasattua lisävääryyttä. Mitä valtakulttuurin meemeihin tulee, on niiden tuunaaminen se ja sama, kuten jo ylempänä kuvailin. Jos joku tekee ”mustat Mannerheimit”, on siitä seurannut lörtsyraivo vain kansalaiskeskustelua ilmiöstä ilman todellisia uhreja. Jos poropaimentolainen pukee päälleen bisnespuvun, on Helsingin pörssissä aivan turha vetää kalvosinnappejaan nenuun.

On myös niin, että valtakulttuurin jäsen voi olla täysin vilpitön ja omimansa perinteen nyansseista valistunut. Ilmentäessään omassa elämässään vaikkapa jotain marginaalilähtöistä uskomuksellista juttua, hän voi henkilökohtaisella tasolla olla puhtain aikein liikkeellä. Tätä yksilön kokemuksellista puolta ei oikein voi kiistää. Kulttuuriomintakeskustelussa on kuitenkin enemmän kyse asioiden rakenteellisesta puolesta. Keskustelu paheksuttavasta kulttuuriominnasta on ylipäätään virinnyt sen vuoksi, että aika monien omimista kokeneiden lähtökulttuurien jäsenillä on karvaita kokemuksia. Annetaanko tälle viestille mitään painoarvoa yhteiskunnallisessa keskustelussa?

Ollessaan rakentavaa, kulttuuriomintaa koskeva kärkevin kritiikki kohdistuu yksilöistä koostuviin ihmisryhmiin ja erilaisiin valtasuhteisiin, eikä niinkään pelkkiin yksilöihin. Sitä paitsi ei valkoisia keski-ikäisiä eurooppalaisperäisiä sekasyöviä cis-heteromiehiäkään pidä ihan joka yhteydessä ”valtakulttuuristaa”. On kuitenkin kohteliasta ja terveellistä kuunnella mitä esim. monet Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen jäsenet sanovat omien kulttuuripiirteittensä esiintymisestä näistä kulttuureista irrallaan, usein niin kovin kaupallisessa yhteydessä.

(Mainittakoon, että alkuperäiskansoja koskevan kulttuuriominnan osalta ns. puolestaloukkaantujan minusta tekee se, etten itse kuulu mihinkään juridiseen alkuperäiskansaan. Toisaalta juridinen alkuperäiskansastatus ei ole ainoa sosiaalinen marginaali. Sieltä löytyy myös muunlaisia perinnekulttuurien ja alkuperäiskansojen edustajia, sekä tietenkin uskonnollisia vähemmistöjä, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, rodullistettuja jne.)

On kiinnostavaa miksi juuri tämä aihe herättää joissain ihmisissä tahallisen väärinymmärtämisen tarpeen, tarpeen pyydellä mukamas anteeksi (fauxpology) jonkinlaisen kevyen ivan aikaansaamiseksi, sekä tarpeen leikkisään feikkityrmistykseen. Noh, kukapa ei edes joskus ärtyisi oikeudenmukaisuusevankelistojen messuamisesta, mutta alentuva käytös ei yleensä vie keskustelua eteenpäin. Voisiko olla, että aika moni valtakulttuurin edustaja tuntee sisimmässään fossiilikapitalismin ylläpitämän kuluttajuuden luoman vakavan kulttuurisen puutostilan, ja sitä paikkaamaan tarkoitetun ja harmittomaksi oletetun kulttuurilainan kritiikki osuu sitten kivuliaan lähelle maalia, paljastaen kaiken tyhjyyden? Etuoikeutettu, mutta juurensa menettänyt ihminen voi olla äärimmäisen raskas kokemus marginalisoidun ihmisryhmän herkistyneelle katseelle. Jos tämä ulkoistetun viisauden ja aitouden perässä rynnistävä aikuinen lapsi vielä kytketään osaksi johdonmukaista alkuperäis- ja perinnekulttuurin monetarisaatiota ulkopuolisten toimesta, ollaan irvokkuuden äärellä.

Aihetta valaiseva välikysymys… Voitko tuunata kotisi sisustusta Buddha-patsailla? Mielestäni voit, sillä buddhalaisuus ei ole mitenkään marginaalissa tai uhattuna. Se ei noin yleistäen kamppaile olemassaolostaan, eikä joudu jatkuvasti hiljennetyksi hakiessaan sosiaalista legitimiteettiä. On siis vaikea uskoa, että kukaan buddhalainen pitäisi Buddhapäitä vaikka jossain riihimäkeläisessä yksityiskodissa suurena ongelmana, ehkä jopa päinvastoin.

Etelä-Amerikka on kiinnostava alue, sillä siellä jonkinlaista valtakulttuuria edustava eliitti on usein määrällisesti vähemmistöä, ja kansanuskoinen katolilaisuus sekä alkuperäisuskonnot monin paikoin enemmistöä. Valtakulttuurin ei siis tarvitse olla numeerisesti voitolla, ja silti samat rakenteelliset haasteet pätevät. Toisaalta kaikki etnisyys ja paikallisuus ei ole totaalisessa ahdingossa teollistumiseen tukeutuvan maapalloistuneen yhtenäiskulttuuripaineen ikeessä (ja sitä kautta jonkinlaisen urbaanin keskiluokkanormiston paineen alla).

Onkin mielestäni täysin mahdollista, että perulaisella neljäsosainkalla ei ole mitään henkilökohtaista syytä paheksua toreilla pursuavaa lattarikitschiä …muuta kuin asioiden yleinen mauttomuus ja epäekologisuus. Muutenkin aihe ei kokemuksellisesti yhdistä kaikkia vähemmistön edustajia. Tunnen esimerkiksi saamelaisia, joiden mielestä Suomi-100 itsenäisyyspäivän juhliin liittynyt Saanan valaisu oli tökerö virhe, kun taas joidenkin saamelaistuttujeni mielestä se oli hieno.

Jos marginalisoidun vähemmistön parissa ainoa asia mistä voi enää jollain tasolla päättää ovat ne omat perinteet, ja sitten jos niidenkin (säilyneitä) osia omitaan kolonialistiseksi koetun valtakulttuurin turhuuksien markkinoille, nousevat karvat oikeutetusti pystyyn. ”Nyt riitti, minä päätän edes tästä! Tästä kansalleni pyhästä rituaalista…”

Vielä sananen etnisyydestä. Useimmat alkuperäiskansatuttuni kokevat, että etnisyys on jotain muuta kuin geneettistä perimää ja verisukulaisuutta. Kyse on ennemmin äidinkielestä, johonkin kulttuuriin syntymisestä, sekä vanhojen elinkeinojen harjoittamisesta osana jotain perinnekulttuuria. Toki on sellaisiakin alkuperäiskansoja, joille suvullinen polveutuminen on tärkeää, mutta tälle ”full blood” -ilmiölle (joka saattaa saada myös rasistisia piirteitä) on aika usein omat historialliset (ja siis ymmärrettävät) syynsä kun hieman tarkemmin katsoo. Antakoot nämäkin huomiot lisäperspektiiviä kulttuuriomintakeskusteluun.

Ajatusharjoituksia

Jotta näkökulmani aiheeseen tulisi vieläkin selvemmäksi, esitän näin loppuun muutaman keissin, lähinnä uskomuksellisiin asioihin liittyen. Mitkä alla olevista edustavat mielestäsi paheksuttavaa kulttuuriomintaa, ja miltä osin? Mikä taas on harmitonta kulttuurilainaa, ihmiskunnan yhteistä ilonpitoa?

1) Pakanaksi itsensä määrittelevä hämeenlinnalainen Maija saa luontoretkellä ollessaan henkivoimilta vavahduttavan kutsun palvoa erästä saamelaisten jumalhahmoa. Maija ottaa perinteestä selvää, minkä jälkeen hän yksityisesti harjoittaa tämän kyseisen jumalhahmon palvontaa.

2) Šamaaniksi itsensä määrittelevä oululainen Pena järjestää maksullisia parannus- ja voimaantumishetkiä, joiden aikana hän yhdistää esihistoriallisten ja historiallisten kelttien uskomuksellista kuvastoa, mongolien boo-šamaanien toimintatapoja, sekä saamelaisten henkisiä perinteitä.

3) Helsinkiläinen Roni on harras muinaisen Egyptin uskomusperinteen seuraaja. Hänelle tärkeitä asioita ovat rituaalisuus, sekä jumalista Ra ja Ptah.

4) Kuopiosta kotoisin oleva Liisa käyttää usein intialaisia mausteita, ja varsinkin viikonloppuisin hän laittaa meksikolaista ruokaa. Joskus koko perhe käy kiinalaisessa ravintolassa, jota pitää Ilomantsista Kuopioon muuttanut malesialainen pariskunta.

OMAT VASTAUKSENI
1) Mielestäni Maija ei loukkaa ketään, varsinkin jos ao. jumalhahmolla on olemassa selkeä itämerensuomalainen vastineensa (kuten joskus on vertailtaessa saamelaisten ja itämerensuomalaisten uskomusperinteitä). Ja vaikka näin ei olisi, hän toimii yksityisesti, ei rahasta toiminnallaan jne. Tämä pitää Maijan kohtuu etäällä paheksuttavasta kulttuuriominnasta. Maijalle saattaisi olla kiinnostavaa selvittää josko nykysaamelaisten keskuudessa on hänen kaltaisiaan, ja pyrkiä juttusille. Maijan on kuitenkin hyvä muistaa tahdikkuus ja ihmisten yksityisyys. Sosiaalinen lukutaito on tärkeää.

2) Mielestäni Pena ei välttämättä loukkaa mongoleita, sillä omalla alkuperäalueellaan perinteinen šamanismi elää ja voi hyvin. (Saman tradition piirissä burjaattien keskuudessa Venäjällä tilanne saattaa olla hieman toinen, en ole varma.) Toisaalta Pena saattaa toiminnallaan loukata joitain tiedostavia kelttiaktivisteja, jotka pyrkivät nykyään kamppailemaan kulttuuriensa puolesta. Varsinainen kulttuuriominta on tältä osin hieman epävarmaa. Paljon riippuu Penan asenteesta ja perehtyneisyydestä, sekä kontakteista kelttialueelle. Mutta mutta… Pena selkeästi harjoittaa kulttuuriomintaa saamelaisten osalta.

3) Roni ei mielestäni loukkaa ketään. Muinaisten egyptiläisten uskomusperinteet elävät nykyään enimmäkseen muualla kuin Egyptissä, ja pääosin muihin uskontoihin sekoittuneena. Rekonstruoiva uususkonnollisuus ei tässä kohtaa ole haitaksi.

4) Liisa ei loukkaa ketään. Intialainen, meksikolainen ja kiinalainen keittiö ovat eri tavoin muuntuneina ja sekoittuneina levinneet kaikkialle maailmaan, ja ihan hyvästä syystä. Herkullista! Mutta ruoasta ja herkuista puheen ollen, Liisan kannattaa silti ottaa asioista hieman selvää jos hän haluaisi nauttia ns. seremoniatason kaakaota osana ”Maya-rituaalia”. Onko mitään mitä hänen pitäisi huomioida? (Jätän asian Liisan huoleksi.)

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: