Ihmisen etnisiteetti juontuu ajatteluni mukaan kolmesta päätekijästä. Ensinnäkin etnisiteetti nousee kulttuurista, mihin kuuluvat sekä aineeton että aineellinen osa. Yhteisön jakamaa aineellista perinnettä ovat mm. asut ja vaatetus, koristautuminen, rakennustavat, elinkeinot työkaluineen, ruoanlaitto, tavat tuottaa musiikkia erilaisin instrumentein yms. Aineetonta perinnettä taas ovat esimerkiksi maailmankuva, myytit ja tarinat, kieli, yhteisön eettiset ihanteet jne.

Aineellinen ja aineeton kulttuuri tietenkin liittyvät toisiinsa lukemattomin eri tavoin. Vanhaa perua olevat uskomukset, uskonnot, kirjalliset teokset, taikka urheilu ja muoti ovat tästä muutamia esimerkkejä. Ne voivat olla tärkeitä etnisen ryhmän sisäisesti jakamia asioita, mutta jotain muutakin etnisiteettiin tarvitaan.

Etnisiteetti nouseekin kulttuurin ohella sukuyhteydestä, miten hyvänsä se yhteisössä sitten määritelläänkään. Kyse on siis siitä mitä sukua ihminen edustaa, ja vastaavasti mitä klaania, heimoa tai kansaa jokin suku tai suvut edustavat.

Kolmas tärkeä osa etnisiteettiä on maa, oma kotiseutu. Usein kotiseutu ja omaksi ymmärretty historiallinen nautinta-alue nivoutuvat niin tiiviisti identiteettiin, ettei muuton tai maanpaonkaan jälkeen kulttuurista ja henkistä yhteyttä tiettyyn maantieteelliseen alueeseen menetetä. Taakse jäänyt kotiseutu jatkaa ihmisen ja ennen kaikkea kokonaisten yhteisöjen määrittelyä lukuisin eri tavoin. Näin ollen myös pitkäaikainen maattomuus tai diaspora saattavat ajan saatossa kehittyä etnisiteetin yhdeksi tunnusmerkiksi, niin sosiaalisen ryhmän sisällä kuin sitä ulkoapäin katsoen.

Miten kulttuurit muuttuvat

Suuretkin ihmisryhmät voivat vaihtaa kieltä tai kulttuurinsa muita keskeisiä piirteitä hyvin lyhyen ajan sisällä. Tämä voi tapahtua vastentahtoisesti erilaisten kriisien aikana, tai halukkaasti, myönteisiksi koettujen kulttuurikontaktien myötä.

Kulttuuri-ilmiöiden leviämismallissa erotetaan yleensä kolme vaihetta:

  • diffuusio eli leviäminen, jolloin vaikutteet tai ilmiöt tulevat tunnetuksi omaksuvan kulttuurin piirissä
  • akkulturaatio- eli sopeutumisvaihe, jolloin omaksuva kulttuuri pyrkii sopeuttamaan vaikutteet omaan kulttuuriinsa (ilmiöiden vakiintumisvaihe, tapojen institutionaalistumisvaihe)
  • assimilaatio- eli sulautumisvaihe, jolloin omaksuva kulttuuri sulautuu hallitsevampaan kulttuuriin

Vastentahtoinen kulttuurinmuutos juontuu usein kolonialismista, jolloin seurauksena on mm. kielenmenetys, sekä perinteisten elinkeinojen joutuminen ahtaalle tai niiden muuttuminen suorastaan mahdottomaksi. Varsinkin alkuperäiskansoille tämä on ollut tavanomainen kohtalo.

Myös muita kuin kolonialismiin perustuvia eri kulttuurien ja väestöjen epätasa-arvoisia kohtaamistapoja löytyy. Kyse voi olla esim. naapuriheimojen tai -kansojen välisestä taloussuhteesta, jossa toinen on selkeästi ehdot saneleva osapuoli.

Mikä ei määrittele etnisiteettiä?

Geenit

Etnisiteetissä ei ole kyse geneettisestä perimästä. Genotyyppi eli yksilön vanhemmiltaan perimien kaikkien geenimuotojen kokonaisuus vaikuttaa kyllä suuresti esimerkiksi yksilön ulkonäköön. Tämä paljain silmin havaitsemamme ulkonäkö on kuitenkin käytännössä fenotyypin eli yksilön ilmiasun ominaisuus. Fenotyyppi taas määritellään yksilön ”kaikkien havaittavien ominaisuuksien eli anatomisten, fysiologisten, biokemiallisten ja käyttäytymisen kokonaisuudeksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että perimä on vain yksi osatekijä fenotyypin taustalla, ja että ulkonäkö on vain yksi fenotyypin osa.

Geenien vaikutus fenotyyppiin vaihtelee yksilökohtaisesti jo syntyjään, sillä meistä kenelläkään ei ole täsmälleen samat geenit. Kun yksilö sitten varttuu ja kehittyy, fenotyyppiä muokkaa myös ympäristö, mukaan lukien kulttuuriympäristö. Fenotyyppi on siis aina sekä geenien, luonnonympäristön, että sosiaalisen ympäristön yhteisvaikutuksen tulos. Lyhyesti sanottuna perinnöllisyysaine (genotyyppi) ja eliön ruumis tiettyine käyttäytymistapoineen (fenotyyppi) ovat eri asioita.

Kaikki yllä oleva huomioiden, etnisiä väestöryhmiä tarkasteltaessa on hyvä tiedostaa, että näennäisesti samankaltaiset fenotyypit kätkevät sisäänsä huomattavaa geneettistä muuntelua. Ja jos jonkin etnisen ryhmän ”ulkonäkö” vaikuttaakin ulkopuolisen silmin äkkiseltään kovin yhtenäiseltä, on kyse usein yhtenäisestä pukeutumisesta, sekä yhtenäisistä tavoista koristautua, tehdä työtä, käyttäytyä, puhua jne. Lisäksi kyse voi olla näiden mainittujen (ryhmän yhdessä jakamien) toimintojen yhtenäistävästä vaikutuksesta mm. neurologiaan, ruumiinmuotoon jne. (Ajatelkaamme esimerkiksi jatkuvan ruumiillisen ulkotyön vaikutusta lihasryhmiin, päivettyneisyyteen, tapaan muistaa tietynlaisia asioita hyvin yms.)

Vaikka geenit ovat etnisyyden tarkastelussa mieletön kriteeri, on perimällä lukumääräisesti pienissä ja maantieteellisesti sekä sosiaalisesti eristyneissä yhteisöissä oma vaikutuksensa. Varsinkin jos väestöryhmä on jossain vaiheessa ollut lukumäärältään erittäin vähäväkinen, on ns. perustajavaikutus (founder effect) ja olosuhteiden pakosta tapahtunut jatkuva avioituminen suhteellisen likeisten sukulaisten kanssa voinut ajan kanssa aiheuttaa sisäsiittoisuutta. Tämä on saattanut lisätä vaikkapa joidenkin perinnöllisten sairauksien yleisyyttä populaation sisällä. Etnisyydestä tällaiset seikat eivät lähtökohtaisesti kuitenkaan kerro mitään.

Sisäsiittoisuuden ehkäisemiseksi lukemattomat historialliset väestöryhmät ovat pyrkineet löytämään jäsenilleen elinkumppaneita naapurikansojen, -heimojen, tai -klaanien  parista. Toisaalta aina on ollut myös perinnekulttuureja, joiden keskuudessa pyritään avioitumaan oman (etnisen) ryhmän sisällä. Tapoja on ollut monia. Oleellista on ymmärtää, että ihmisyhteisöissä (tai niiden välillä) tapahtuva luonnonvalinta suvunjatkamiskumppaneita etsittäessä kohdistuu aina genotyypin sijaan fenotyyppiin, ja vieläpä kulttuuristen painotusten mukaan. Siis vaikkapa siten, että osalliset pohtivat kuka on joidenkin kulttuurisidonnaisten kriteerien mukaan ”kaunein”, ”komein”, ”ystävällisin ja kiltein”, ”urhoollisin”, ”ahkerin”, ”tyylikkäin”, ”hauskin” tms., tai jolla on kulttuuriin kytkeytyvistä syistä mahdollisimman korkea sosiaalinen status.

Heteroseksuaalista parinvalintaa ohjaavat sosiaaliset ja kulttuuriset muuttujat vaikuttavat tietenkin seuraavan sukupolven yksilöiden genotyyppeihin, mutta koska tässäkin sukupolvessa heteroseksuaaliset sukupuolikumppanit haetaan aina fenotyypin perusteella ja vahvasti kulttuuriin liittyvien arvostusten kautta, ei perimä asetu missään vaiheessa määräävään asemaan. (Ei edes silloin kun ihmiset toisin luulevat.)

Aivan samoin kuin yksilöt kumppaninvalinnan kohdalla, etniset ryhmätkään eivät muodosta päätöksiä yksilöiden kuulumisesta yhteisöönsä tietyn perimän mukaan. (Jälleen kerran; eivät edes siinä tapauksessa, että osalliset näin luulevat.) Ratkaisevia etnisen identiteetin kannalta ovat sen sijaan sosiaaliset seikat kuten sukuyhteys ja kulttuuritieto. Tätä tosiseikkaa kuvastaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sekin, että yhteisöön hyväksytyt adoptiolapset mielletään aina ”omiksi”, vaikka heidän biologinen sukutaustansa olisi alunperin toisella puolella maapalloa. On siis täysin älytöntä asettaa jotakin geneettisten piirteiden yhdistelmää taikka niihin mahdollisesti liittyviä fenotyyppejä etnisiteettiä merkitsemään.

Rotu

Myöskään ”rotu” ei liity etnisiteettiin. Tässä 1400-luvulla atlanttisen orjakaupan tarpeisiin keksityssä käsitteessä ja siitä seuranneessa ns. rotuopissa on kyse kansanomaisesta tavasta tarkastella ihmisryhmiä näiden ulkoisten ominaisuuksien eli fenotyyppien joidenkin ilmentymien mukaan, sekä näennäistieteellisestä tavasta liittää ao. ominaisuuksia älykkyyteen, moraalisuuteen, tai käyttäytymiseen laajemmin. Täyttä paskaa siis.

(Sivuhuomautuksena todettakoon, että 1400-luvun orjakauppiaiden keksiessä rodun käsitteen, tulivat he rodullistaneeksi kaikki ihmiset, myös itsensä. Tämän myötä alettiin vähitellen puhua ”valkoisesta rodusta”, mihin kolonialismin aikakaudella liitettiin ”valkoisten” itsensä toimesta jos jonkinlaista hienoksi väitettyä. Ajan kuluessa näkökulma kehittyi järjestelmälliseksi rotuopiksi, jolla onkin sitten perusteltu kaikenlaista ryöstötaloudesta kansanmurhiin.)

Kansalaisuus

Etnisiteetti ei liity kansalaisuuteen, sillä kansalaisuuden määrittelee passi. (Kansallisuus puolestaan on sama asia kuin etnisiteetti. Yhden kansallisuuden sisällä voi olla pienempiä etnisiä alaryhmiä.)

Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Tiedätkö sinä etnisen taustasi? Jos et, on se ehkä unohtunut kolonialististen voimien (ml. itsekolonisaation), äärinationalististen tempausten, sekä kapitalismin tai keskitetyn suunnitelmatalouden uhrina. Jos taas tiedostat etnisen taustasi, on yhteisösi sitä suuremmalla varmuudella saattanut kärsiä historiallisesta ja ehkä myös nykyisestä kolonisaatiosta sekä syrjinnästä. Näin nimittäin tahtoo käydä ihmisryhmille, jotka pitävät millään lailla kiinni paikallisuudestaan, perinteistään, kielestään ja kulttuuristaan erilaisten valtiorakenteiden ja valtioliittojen puristuksessa.

Maantieteellinen paikallisuus, paikalliset perinteet, paikallinen kieli ja kulttuuri. Ne ovat kaikki tekijöitä, jotka pitävät etnistä identiteettiä muistissa ja vastustavat yhtenäiskulttuuria ihannoivaa sekä globaaliin kuluttajuuteen ohjaavaa ylikansallista maailmankuvaa vastaan.

Suomessa ja useimmissa muissa kansalaisuuksia myöntävissä valtioissa etniset ryhmät kuuluvat yleensä vähemmistöihin. Tämä perustuu kansalaisuuden ja ”kansallisen yhtenäisyyden” korostamiseen aiemmin vallinneen kansallisuuskirjon kustannuksella. Moderneja yhteiskuntia onkin pyritty kehittämään mahdollisimman vahvaa yhtenäiskulttuuria luoden, ja näissä tilanteissa lukumääräisesti isoin väestöryhmä on miltei poikkeuksetta saanut toimia valtiollisen ”kansan” prototyyppinä. Tämä toiminta on voinut olla tehokas meemi sisäisten ja ulkoisten uhkien torjumiseksi esim. maailmansotien aikaan, sekä toisaalta kansakunnan eliitin aseman turvaamiseksi. Samalla on kuitenkin tuhottu perinnekulttuureja, kieliä, ympäristöä, ihmisiä.

Kun etnisiteetti menetetään irti päässeen markkinatalouden tai ankaran suunnitelmatalouden, häikäilemättömän valtapolitiikan, sekä kyynisen massaviestinnän ristitulessa, menettää ihminen ajattelun ja olemisen omavaraisuutta. Kun ymmärrys ja kokemus omasta ylisukupolvisesta taustasta heikkenee, katoaa ihmiseltä häneen itseensä liittyvä syntytieto. Jäämme näin tuuliajolle, alttiiksi mille hyvänsä identiteetin puutetta korvaavalle ajattelulle ja kokemukselle. Tähän suojattomien massojen lihaan iskevät helppoja ratkaisuja kaupittelevat karismaattiset poliitikot, ylikansallinen markkinaviestintä, sekä valheellisten identiteettien varjossa piileskelevä vihapuhe. Samoilla apajilla ovat menneisyyttä vääristelevät toimijat, jotka tehostavat viestiään näennäisarkeologian ja huuhaa-historian ”tuloksilla”, sekä kovin usein muista kulttuureista omituilla symboleilla ja käsitteillä.

Yllä olevaan viitaten, ymmärrys omasta etnisestä taustasta on meitä yksilöinä ja ryhminä suojaava asia. Kyse on eräänlaisesta perinteiden kasvualustalla luodusta rokotteesta, joka tarjoaa yhteyden paitsi menneeseen myös tulevaan. Se suo meille tehokkaat vasta-aineet poliittisille ääriliikkeille ja niiden mahdollistamalle sosiaaliselle hyväksikäytölle. Kyse on parhaimmillaan ihmisiä yhteen liittävästä ominaisuudesta, joka oikein oivallettuna antaa kaikille tilaa. Samalla se tarjoaa jatkuvuudenhallintamme kannalta elintärkeän näkökulman käynnissä olevaan ekotuhoon, sillä ilman meitä itseämme koskevaa syntytietoa, ei järkemme riitä nykyisten ja tulevien haasteiden hahmottamiseen, saati niiden ratkaisemiseen.

Tämä kaikki kuvaamani on yksi syy sille, että tutkin meänmaalaisuutta ja pohjoissavolaisuutta oma etninen taustani mielessä. Nämä identiteetit määrittelevät sekä paikallisella että laajemmalla, ns. itämerensuomalaisten kulttuuriyhteyksien tasolla väenuskoisuuttani.

Ja väet. Ne antavat minulle kaiken mahdollisen. Kyvyn sanoittaa maailmaa, kyvyn laulaa maailmaa, kyvyn uneksia maailmaa, kyvyn katsoa maailmaa. Ja kyvyn taistella maailman puolesta. Niin omani kuin muidenkin.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: