Kalevalamitta on meidän

Kalevalamitta eli nelipolvinen trokee pohjaa vanhaan kahdeksantavuiseen mittaan, joka on yleinen šamaanilaulujen rakenne miltei kaikkialla Pohjois-Euraasiassa. Nelpolvinen trokee on kuitenkin kehittynyt vain ns. itämerensuomalaisten keskuudessa, tuoden myyttejä ja epiikkaa esittävään runolauluumme runsaasti vaihtelua.

Etnisiteetti

Ihminen kuuluu mielellään johonkin itseään suurempaan. Tämä tarve on kautta aikain saanut meidät hahmottamaan enemmän tai vähemmän kaltaisemme joksikin yhtenäiseksi joukoksi. Joksikin, mikä on tarjonnut suojaa ja merkityksiä maailman arvaamattomuuden keskellä. Etninen identiteetti on tästä yksi vahva esimerkki. Ongelmallista on, että tätä luonnollista ryhmäviettiämme on menneisyydessä käytetty hyvän ohella myös pahaan. Mikä onkaan etnisyyden merkitys tulevaisuudessa?

En usko Kalevalaan

Lönnrotin kirjoittama, lähinnä karjalaisen runoepiikan kokoomateos Kalevala on ongelma. Ideologinen tuotos yhdistelee runonsa täysin keinotekoiseen muotoon, alkuperäinen kieli pahoinpideltynä ja perinteinen, ns. itämerensuomalainen maailmankäsitys vahvasti unohdettuna.

Väylän väkeä

Kuten me kaikki, minäkin olen olemassa monen sattumaksi väitettävissä olevan tapahtuman kautta. Yksi näistä on se kun kuulu karhunkaataja Kontta-Pekka vei 1870-luvun puolivälissä eräänä juhannuksena isoisäni isoisän rahakukkaron. Tarinaan liittyy myös ratasjärveläinen suurtietäjä Rovan äijä eli Ratasjärven noita.

Väärin uskottu?

Niin sanottujen itämerensuomalaisten kansojen ja heimojen kulttuurit, kielet, murteet, sekä etniset identiteetit ovat aina olleet tavalla ta toisella toisiinsa kytköksissä. Näin muodoin aiheesta ei ole helppoa kirjoittaa kovin lyhyesti ja yksinkertaisesti, saatika loukkaamatta yhtä tai useampaa lukijaa. Yritetään kuitenkin!

Pitämyspuu

Pitämyspuu on talon ja sitä asuttavan suvun tai perheen oma yksityinen uhripuu. Puulle käydään eri vuotuisjuhlien aikaan lyylimässä eli luovuttamassa antimia, ja tämän vastapalveluksena puuta asuttava haltija turvaa kotipiiriä ikävyyksiltä. Usein pitämyspuulla käydään muulloinkin kuin vain vuodenkierron taitekohtien aikaan. Käytännössä kuka hyvänsä talouden jäsen saattaa milloin vain viedä puun tyvelle antimia, kertoa puun haltijalle huolistaan, …

Tuohikirje 292

Vanhin tunnettu itämerensuomalaista kieltä edustava teksti löytyy 1200-luvun puoliväliin ajoitetusta tuohenpalasta. "Tuohikirje 292" -nimellä tunnettu löytö on Venäjältä, Novgorodin länsipuolelta, Nerevskin arkeologisilta kaivauksilta vuodelta 1957. Kyse on kokonaisesta tekstistä, eikä siis katkelmasta tai johonkin laajempaan kokonaisuuteen kuuluneesta kappaleesta. Teksti käsittää viitisenkymmentä kyrillistä kirjainmerkkiä kolmella rivillä. Tuohikirje 292:n edustama kieli saattaa edustaa jo kauan sitten sammunutta …

Kannus

Yleisesti ajatellaan, että paleoliittisen kauden (eli vanhemman kivikauden) lopulla metsästäjäkeräilijöiden henkistä kulttuuria olisi leimannut klassinen šamanius, sekä siihen liittyvä rumpujen käyttö. [...]

Karhunpyyntiä

Suhteellisen helppoutensa vuoksi voimakkaan ja joskus vaarallisenkin karhun pyytäminen kierroksesta on ollut kautta aikain yleisin karhun metsästystapa. Vanhan tavan mukaan kontion talvipesän kiertämällä jäljittänyt henkilö omasi etuoikeuden myöhemmin talvella järjestettävään pyyntiin, oli kyse sitten pienestä tai isommasta pyyntiseurueesta. [...]

Siperian šamanismia

Itäisten sukukansojemme uskomuselämä ei nykyään ole sitä mitä ennen. Muutos on ollut seurausta varsinkin 1920-luvulla alkaneesta neuvostokommunismista, jonka Siperiassa toteutettuun kolonialistiseen ja merkantilistiseen perusolemukseen kuului paikallisen uskomusperinteen kieltäminen, shamaanien ja muiden johtohahmojen vaino, sekä valtiososialismin pakkovalta. [...]

Myytit ja selviytyminen

Vakavista toimintaympäristön muutoksista toistuvasti selviytyvä yhteisö on aineellisesti ja henkisesti mahdollisimman omavarainen. Se on omalla luonnonvara-alueellaan järjestäytynyt ravintoa ja puhdasta vettä tuottavien elinkeinojen vaatimusten mukaisesti yhteen. Se on turvallisuuden tuottaja, sekä kulttuurisesti arvostettu toimija. [...]