Karhunmetsästys nyt

Kun karhunmetsästys Suomessa pyritään estämään luonnonsuojeluperustein, on kyse todellisuudessa ideologisesta tai maailmankuvallisesta perusteesta. Toisin sanoen karhunmetsästys pyritään estämään, jotta karhuja ei metsästettäisi, koska "karhuja ei saa metsästää". Väite edustaa tunnetta ja kokemuksellista ajatusta jostain luontoomme liittyvästä.

On souls, väki-force, and healing

According to our ancient beliefs, we all have three souls in addition to our body. What is the meaning and purpose of these souls, and what if our connection to them weakens? How is the concept of väki-force connected to the subject?

Sieluista, väestä ja parantamisesta

Vanhan uskomusperinteemme mukaan meillä jokaisella on ruumiimme lisäksi vähintään kolme eri sielua tai sielunosaa. Mikä merkitys ja tehtävä sieluilla on, ja mitä jos yhteytemme niihin heikkenee? Entä miten väki liittyy aiheeseen?

Kuka sie olet sanomhan mitä mie olen?

Siekö katteine ihiminen sanot, että minun mummin äiti, meijän mammu, ei pitäny minnuu sylisä ko mie olin pikku kläpi vain, ja laulanu minulle niitä vanahoja lauluja sillä oikialla mitalla ja poljennolla? Siekö vihassa huutelija väität, että minun mummi pruukas pälistä tyttärensä pojalle puhasta paskaa siitä miten mie oon ihteni puolesta sen isävainaa?

Väenuskoni?

Väenusko ja väentapaisuus viittaavat etnisten uskomusperinteittemme elpymiseen ja niiden harjoittamiseen nykypäivänä. Kyse on elävästä ja hengittävästä perinnejatkumosta. Mutta mitä nimi "väenusko" tarkoittaa? Miksi ja miten itse olen väenuskoinen?

Sananen savolaisuudesta

Maamme itäosissa kehittynyt savolaisuus on velkaa vähän joka suuntaan, mutta samalla jotain tyystin ainutlaatuista. Miten savolaisuus omana heimoidentiteettinään oikein syntyi? Ja missä oloissa?

Kalevalamitta on meidän

Kalevalamitta eli nelipolvinen trokee pohjaa vanhaan kahdeksantavuiseen mittaan, joka on yleinen šamaanilaulujen rakenne miltei kaikkialla Pohjois-Euraasiassa. Nelpolvinen trokee on kuitenkin kehittynyt vain ns. itämerensuomalaisten keskuudessa, tuoden myyttejä ja epiikkaa esittävään runolauluumme runsaasti vaihtelua.

Etnisiteetti

Ihminen kuuluu mielellään johonkin itseään suurempaan. Tämä tarve on kautta aikain saanut meidät hahmottamaan enemmän tai vähemmän kaltaisemme joksikin yhtenäiseksi joukoksi. Joksikin, mikä on tarjonnut suojaa ja merkityksiä maailman arvaamattomuuden keskellä. Etninen identiteetti on tästä yksi vahva esimerkki. Ongelmallista on, että tätä luonnollista ryhmäviettiämme on menneisyydessä käytetty hyvän ohella myös pahaan. Mikä onkaan etnisyyden merkitys tulevaisuudessa?

En usko Kalevalaan

Lönnrotin kirjoittama, lähinnä karjalaisen runoepiikan kokoomateos Kalevala on ongelma. Ideologinen tuotos yhdistelee runonsa täysin keinotekoiseen muotoon, alkuperäinen kieli pahoinpideltynä ja perinteinen, ns. itämerensuomalainen maailmankäsitys vahvasti unohdettuna.

Väylän väkeä

Kuten me kaikki, minäkin olen olemassa monen sattumaksi väitettävissä olevan tapahtuman kautta. Yksi näistä on se kun kuulu karhunkaataja Kontta-Pekka vei 1870-luvun puolivälissä eräänä juhannuksena isoisäni isoisän rahakukkaron. Tarinaan liittyy myös ratasjärveläinen suurtietäjä Rovan äijä eli Ratasjärven noita.

Väärin uskottu?

Niin sanottujen itämerensuomalaisten kansojen ja heimojen kulttuurit, kielet, murteet, sekä etniset identiteetit ovat aina olleet tavalla ta toisella toisiinsa kytköksissä. Näin muodoin aiheesta ei ole helppoa kirjoittaa kovin lyhyesti ja yksinkertaisesti, saatika loukkaamatta yhtä tai useampaa lukijaa. Yritetään kuitenkin!

Pitämyspuu

Pitämyspuu on talon ja sitä asuttavan suvun tai perheen oma yksityinen uhripuu. Puulle käydään eri vuotuisjuhlien aikaan lyylimässä eli luovuttamassa antimia, ja tämän vastapalveluksena puuta asuttava haltija turvaa kotipiiriä ikävyyksiltä. Usein pitämyspuulla käydään muulloinkin kuin vain vuodenkierron taitekohtien aikaan. Käytännössä kuka hyvänsä talouden jäsen saattaa milloin vain viedä puun tyvelle antimia, kertoa puun haltijalle huolistaan, …

Tuohikirje 292

Vanhin tunnettu ns. itämerensuomalaista kieltä edustava teksti löytyy 1200-luvun puoliväliin ajoitetusta tuohenpalasta. "Tuohikirje 292" -nimellä tunnettu löytö on Venäjältä, Novgorodin länsipuolelta, Nerevskin arkeologisilta kaivauksilta vuodelta 1957. Kyse on kokonaisesta tekstistä, eikä siis katkelmasta tai johonkin laajempaan kokonaisuuteen kuuluneesta kappaleesta. Teksti käsittää viitisenkymmentä kyrillistä kirjainmerkkiä kolmella rivillä. Tuohikirje 292:n edustama kieli saattaa edustaa jo kauan sitten …

Kannus

Yleisesti ajatellaan, että paleoliittisen kauden (eli vanhemman kivikauden) lopulla metsästäjäkeräilijöiden henkistä kulttuuria olisi leimannut klassinen šamanius, sekä siihen liittyvä rumpujen käyttö. [...]