Haltioituvaa intomieheyttä, myrrystävää loihdintaa, tietomiehen tekoja
-
A Being’s Own Nature in Finnish and Karelian Folk Religion
Haltija and luonto are the same aspect of the soul Haltija bears a being’s own essential nature. I also call it luonto. To me, both words refer to essentially the same dimension of the soul, approached from slightly different directions. Luonto is the Finnish word for “nature,” including nature in the sense of “a being’s… Read more
-
Haltija ja olennon oma luonto
Haltija kantaa olennon omaa olemusta. Käytän siitä myös nimeä luonto. Molemmat sanat tarkoittavat minulle periaatteessa samaa sielullista ulottuvuutta, mutta ne avaavat sitä hieman eri suunnista. Read more
-
Metsä on totta
Metsä ei ole ihmistä varten rakennettu hyvinvointipalvelu, raaka-ainevarasto eikä henkisyyden näyttämö. Se on oma monilajinen ja väellinen maailmansa – märkä, kylmä, elävä ja ihmisestä riippumaton. Kun metsä kohdataan omilla ehdoillaan, sen toiseus voi avautua myös ykseydeksi: metsä ei ole minä, mutta minä olen metsää. Read more
-
Finnish and Karelian Folk Religion: An English-Language Reading List
I am often asked to recommend English-language books and articles on traditional Finnish and Karelian spirituality. Here are my thoughts. Read more
-
Karhunpalvonta
Karhunpalvonta peijaisrituaaleineen on kotoperäisen uskomusperinteemme yksi parhaiten dokumentoituja osa-alueita. Esittelen tässä kirjoituksessa karhukulttimme keskeisiä piirteitä, sitä miten karhuperinne heijastelee väenuskoista maailmankuvaa, sekä hieman karhunpeijaisten rakennetta pyhine lauluineen ja rituaalisine toimineen. Aivan aluksi käyn läpi karhunpalvonnan esihistoriaa, minkä jälkeen keskityn pohjoissavolaiseen sekä Tornion Lapin meänmaalaiseen karhuperinteeseen. Sitten käsittelen hieman nykyistä karhunpalvontaa, päättäen kirjoituksen kuvaukseen omasta karhunpalvonnastani. Read more
-
Animismi, kansanparannus, tiede
Perinteistä väenuskoa, šamanistista parantamista ja sielukäsityksiä voidaan tarkastella paitsi kulttuurisina ilmiöinä, myös modernin biofysiikan, systeemibiologian ja neurotieteen valossa. Synteesi siitä, miten uusin tiede selittää ja jopa todentaa muinaisen kansanparannuksen mekanismeja ja maailmankuvaa, on täysin mahdollinen ja tarjoaa kiinnostavan linssin ihmisen biologiaan. Alla on esitelty tämän rajapinnan tärkeimpiä ulottuvuuksia ja tutkimuksen myötä saavutettuja tuloksia. Read more
ITTESTÄ
Mie oon perinnekäsitöitten ja esimetallikautisen eräelämän tuntija. Minun heimotausta on Meänmaan lohirikkaasa Tornionjokilaaksosa ja Ylä-Savon erämailla. Mie oon yks Karhun kansan perustajäsenistä.
Väenuskosena ja -tapasena parantajana mie yhistän meijän vanahakantasta noitaperinnettä myöhemmin kehittyneesseen tietäjyythee. Ko mie nostan luontoa ja ryhyn ossaajan tekoihin, mie turvau´un sanaväen ohella minun kannukseen ja rahistimmii, myrrystävvään loihtimisseen, haltioituvvaan intomieheyteen, sekä yksinkertaseen kaheksantavuseen noitalauhluun. Son karhun väki minun noitatoimissa ja tietomiehen teoissa aina. Karhunpalavonta on minun elämää.
Mie kartan talonpoikaisaikakauen mielikuvvaa noijista pahantekijöinä. Sen sijjaan mie samastun syrjäseutujen ja pohojosen ikivanahaan ajattelluun, jonka mukhaa noita on pohojanperuille ja tuonilimaseen naakiva parantaja, joka jumalilta, haltijoilta ja muulta luonnonväeltä saamien keinojen avulla auttaa ihimisiä.
Miika
Perinne kannattelee perinteenkantajia
Auta jumala urhoasi,
muista miestä metsissäsi!
Kipuvuoren juuren alle,
kateet kaikki kuljettele!
Pilat paina loitommalle,
asettele alle järven!
Kirot kyyn kitahan kanna,
lujimmaisen leuan taakse!
Luonnotar ihana impi,
emonen erinomainen,
tule täällä tarvitahan
apuasi huuetahan!
Lepyttele lintuasi,
tämänmoista tyttiäsi,
neuvo neittä nuorempaasi,
naista ilman intomieltä!
