-
Karhunpalvonta
Karhunpalvonta peijaisrituaaleineen on kotoperäisen uskomusperinteemme yksi parhaiten dokumentoituja osa-alueita. Esittelen tässä kirjoituksessa karhukulttimme keskeisiä piirteitä, sitä miten karhuperinne heijastelee väenuskoista maailmankuvaa, sekä hieman karhunpeijaisten rakennetta pyhine lauluineen ja rituaalisine toimineen.… Read more
-
Animismi, kansanparannus, tiede
Perinteistä väenuskoa, šamanistista parantamista ja sielukäsityksiä voidaan tarkastella paitsi kulttuurisina ilmiöinä, myös modernin biofysiikan, systeemibiologian ja neurotieteen valossa. Synteesi siitä, miten uusin tiede selittää ja jopa todentaa muinaisen kansanparannuksen mekanismeja… Read more
-
Uralilaisuus ympäristökriisin vastavoimana?
Vanhat uralilaiset kulttuuriperinteemme ja pohjoiset identiteettimme (olivatpa ne sitten kiinni tundran roudassa, taigan loputtomissa metsissä, lehtometsien siimeksessä, paljailla tuntureilla tai tuulisilla merenrannoilla) ovat jo sukuolvien ajan olleet globaalin yhtenäiskulttuurin… Read more
-
”Askel sovinthoon”
Mitä tapahtuu ko Ruottin kirkko kohtaa menneisyytesä tornionlaaksolaisten, kveenien ja lantalaisten kanssa – ja miksi Ruottin valtio laahaa perässä? Kysseesä on vuosikymmeniä kestänheen hiljasuuen murtaminen ja yritys paikata sukupolovien ketjuun… Read more
-
Elävää perinnettä!
Onko yhteytemme kotoperäiseen uskomusperinteeseemme katkennut, vai onko vain niin, että sitä ei aina osata nähdä? Joissain keskusteluissa ja katselmuksissa nousee esille käsitys, jonka mukaan nykypäivän Suomessa luonnonusko ja tietäjyys olisivat… Read more
-
Väki – voima, joukko ja olemus
Väki on itämerensuomalaisen ja laajemmin uralilaisen maailmankuvan yksi keskeisimmistä käsitteistä. Se ei ole pelkkä ”voimaa” tarkoittava sana, vaan avain tapaan hahmottaa todellisuutta. Väki on se perusenergia, joka tekee maailmasta elävän,… Read more
-
Väenuskoinen kuolema
Mitä tapahtuu, kun ihmisen löyly karkaa ja hänen elonväkensä hiipuu ruumiissaan? Miten väenuskoisena (väentapaisena) kohtaamme kuoleman? Missä kulkee elämän ja kuoleman välinen raja? Miten vanhat loitsumme ja kuolemaan liittyvät tapamme… Read more
-
Ekologisen jälleenhenkistymisen manifesti
Nykyinen ekokriisi ei ole vain teknishallinnollinen ympäristöongelma, vaan merkki syvemmästä unohduksesta. Siitä, että olemme kadottaneet yhteyden omaan luontoomme. On aika muistaa, mitä tarkoittaa olla elossa. Read more
-
Perinteinen verikuppaus
Nykyaikana perinteisestä verikuppauksesta on haluttu riisua vanhakantainen mystiikka ja uskomuksellinen ajattelu pois. Tämä sinänsä ymmärrettävä kehitys on liittynyt vanhojen kansanparannustapojen arvon ja uskottavuuden säilyttämispyrkimyksiin, mitä työtä luonnollisesti arvostan suuresti. Väenuskoisena… Read more
-
Noidantauti ja sairauskäsitykset
Kun ihminen jostain selittämättömästä syystä kärsii, hän saattaa potea noidantautia. Perinteensä tunteva yhteisö tällöin kannustaa asianosaista ottamaan itselleen joko parantajan, tietäjän tai šamanistista työtä tekevän noidan tehtävät omakseen. Jos ihminen… Read more
Tervetuloa!
Kirjoitan täällä väenuskoisista ja väentapaisista perinteistä, sekä ikivanhaan, kotoperäiseen uskomusperinteeseemme nojaavasta henkisyydestä.
Instagramissa:
Viestejä?
Jo vain! Tilaan (hyvin harvoin) ilmestyviä pikkukirjeitä Sammenluolasta.
Vuokko Lahden kirjoittama ja Salakirjojen kustantama teos ”Väekäs – tietäjänoita Miika Vanhapihan karhuvuosi” (2026).
”Väki,
väkevä,
väekäs.
Tämä kirja on kurkistus väkien ja väenuskon maailmaan. Uskon pohjana on käsitys siitä, että kaikessa elävässä on oma väkensä, tietynlainen alkuvoima.
Tämä on myös kirja erityisen väekkäästä miehestä. Miika Vanhapiha on tietäjä, joka tuntee uskonsa ja juurensa. Hän on noita, joka parantaa ja auttaa. Hän loitsii Suomen kansan vanhoilla runoilla, mutta luo esoteerisella taidollaan myös uutta. Hän on Karhun kansan jäsen, joka toimii vuotuisjuhlien ja elämänvaiheiden ritualistina.
Tietäjänoita on myös isä ja eettisesti monisuhteinen kumppani, jolle perheväki on tärkeintä. Hän on muinaistekniikan artesaani ja kivikauden erityisasiantuntija. Hän osaa rakentaa aseensa itse ja metsästää primitiivisin tavoin. Toisaalta: hän on myös radioamatööri ja väkevästi kiinni nykyhetkessä. Hän on varautunut yhteiskunnan romahdukseen ja vakuuttunut, että omavaraisuutta on myös päihteetön elämä ja taito hankkia ruoka tilanteessa, jossa virallinen yhteisö ei enää pysty jäseniään auttamaan.
Vuodenkierto hänen seurassaan ravistelee jokaista.
Kirja sisältää laajat kuva- ja loitsuliitteet.”
Sisällys:
Kuolemasta kaikki alkaa – kekri antaa näyn tulevasta
Talvennavan jälkeinen aika vie muistoihin ja juurille
Ukonvakkaan osallistuu lemmekäs monisuhteinen
Karhunpäivänä herkkä runopoika kovettuu kuninkaaksi
Vuodenkierto palaa kohti kekriä täydempänä kuin vielä koskaan
Lopuksi
Loitsuliite
Miikan noitumisen alkuloitsu
Kateiden karkotus
Autereinen
Löylyn tervehdys
Kekriloitsut
Vainajien rukous
Maamoseni
Väinämöisen haava ja Suuren Tammen kaataminen
Ukonvakkojen loitsuja
Karhunpäivän loitsuja
Suojausloitsu
Metsän lepytys
Karhun synty
Maailman synty
Karhun kansan jäsenloitsu
Ohtosen jäähyväiset
Matkaloitsu
Elämänkaaren siirtymiin liittyviä loitsuja ja ohjeita seremonialisteille
Häät ja vihkiminen
Lemmenloitsu
Loitsu lapsilykylle (Savoon sijoittuva versio)
Lapsen nimiäiset ja synnyttäneen palautus
Lapsen tervehyttäminen
Haltijan kovetus
Nimen lausuminen
Synnyttäneen palautus
Nimenpesu
Kuolema ja maahanpanijaiset
Saattolaulu
Jäähyväislaulu
Kummittelevan vainajan maanittelua muualle
Paikan, henkilön tai eläimen varaaminen eli suojaus
Itsen suojaus
Paikan suojaus
Kodinsuojaus
Kirkkokasteen poispesu
Kivessä veen sikiö
Ikäkausiloitsu
Lisätietoa Miika Vanhapihasta
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta
SAMMENLUOLA 