SAMMENLUOLA

Tarjoan tietäjänoidan palveluitteni ohella myös perinteistä verikuppausta.

Mihin kuppauksella voidaan vaikuttaa?

Kuppaus on vanha kansanparannuksen muoto. Se lisää verenkiertoa hoidettavalla alueella, mikä lievittää lihasjännitystä ja edistää solujen uudistumista. Kuppaus voi myös tehostaa immuunitoimintaa, auttaen siten ruumista torjumaan sairauksia. Lisäksi kuppauksen on raportoitu vähentävän kipua ja tulehdusta, erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön vaivoissa. Ihminen voi siis kupattuna saada helpotusta paikallisiin kipuihin ja tulehduksiin, solutason korjaavat toiminnot voivat kiihtyä ja vastustuskyky voi vahvistua.

Monet kokevat kuppauksen rentouttavana ja hyvää oloa tuottavana hoitona. Kuppaushoito voikin lisätä endorfiinien eli ruumiin omien ”hyvän olon” -aineiden eritystä. Endorfiinit auttavat lievittämään kipuja ja vähentämään stressiä. Tätä kaikkea tukee kupparin rauhallinen sekä välittävä läsnäolo.

Talonpoikaiskulttuurin aikakaudella luontaistaloudessa töitä tekevä kansa tapasi käydä kupattavana pari kertaa vuodessa, eli keväällä ennen kylvötöitä, sekä syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Kyseessä oli eräänlainen pintaa syvemmälle ulottuva puolivuosihuolto. Tämän lisäksi kuppauksesta voitiin hakea apua erityistilanteissa, kuten erilaisten kipujen ja sairauksien vaivatessa. Kokemusperäisen tiedon perusteella kuppauksella voitiin helpottaa myös unettomuutta ja vaihdevuosivaivoja.

Kuten useimpiin vanhoihin kansanparannusmuotoihin, myös kuppaukseen liittyy uskomuksellista ajattelua. Tähän liittyen, kuppaus voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena hoitona, missä vapautetaan ruumiin ja mielen ”elonvirtauksia”. Perinteenmukaisen ajattelun myötä tästä on erityistä hyötyä vuodenkiertoon sekä elämään muutenkin liittyvissä taitekohdissa. Näkökulma liittyy maailmankuvaan, missä ihmistä ei voi erottaa luonnosta; ei ympäröivästä eikä omasta luonnostaan.

Vanhassa suomalaisheimoisessa ja karjalaisessa perinteessä veri ei ole pelkästään biologinen neste, vaan siihen liittyy löyly, eräänlainen elämänvoima, elämää kannatteleva väki. Tätä kautta veri ilmentää osaltaan ikivanhoja sielukäsityksiämme. Lisää perinteisen verikuppauksen väenuskoisesta (väentapaisesta) puolesta voit lukea täältä.

Miten kupataan?

Kuppauksessa hoidettavan iholle isketään pienellä kupparin kirveellä naarmuja, joiden kautta valutetaan hiussuonistosta ”vanhaa”, kuona-aineita sisältävää laskimoverta pois. Veren joukossa poistuu myös hieman hapanta kudosnestettä. (Kuppauskirveiden sijaan saattavat jotkut kupparit käyttää nykyään kirurginveistä.)

Kuppausnaarmut tehdään puhtaisiin suojakäsineihin sonnustautuneena, yleensä selkään sekä jalkojen takaosiin, lanteille, sekä tarvittaessa kylkiin ja käsivarsien alueille. Vanhaksi käyneen ”pahan veren” poistumista tehostetaan kevyttä imua tuottavien kuppaussarvien avulla. Nämä sarvet ovat ennen olleet nimensä mukaisesti nautaeläinten sarvista valmistettuja, mutta nykyään muovisia kuppeja kumisilla, pallomaisilla pumppuosilla.

Hoitokokonaisuuteen kuuluu aina kupparin ja kupattavan välinen keskustelu hoidettavan mahdollisista oireista, sekä hoidon tavoitteisiin liittyvistä toiveista. Tämän jälkeen hoidettava käy suihkussa ja sitten saunassa, minkä jälkeen kupattava asettuu joko lauteille tai hoitopöydälle (esim. suihkutiloissa) makaamaan, niin että häntä voidaan kevyesti hieroa. Hieronnassa voidaan käyttää apuna esimerkiksi mäkikuismasta (Hypericum perforatum) valmistettua öljyä.

Hieronnan (ja mahdollisen toisen saunassa käynnin) jälkeen kuppari asettelee haluamiinsa kohtiin kuppaussarvet eli kupit, jotka alipaineen avulla nostavat lämmintä ihoa hieman koholle. Kuppauskohdat valikoituvat hoitotavoitteen mukaan, niin että sijoittelu huomioi paitsi paikalliset lihasjumit ja kivut, myös kupparin havainnot erilaisten ruumiinkohtien välisistä yhteyksistä. Perinteenmukaisilla kuppauspisteillä on tässä oma tärkeä asemansa.

Lyhyen odottelun jälkeen sarvia poistellaan yksi kerrallaan, niin että kuppari voi iskeä pienellä kirveellään niiden vaikuttamille alueille naarmuja. Sarvet asetellaan saman tien takaisin paikoilleen, mikä saa ”pahan veren” valumaan niihin.

Laskimoverta valuu kuppeihin kaikkiaan 1-5 dl. Määrä vaihtelee kupattavan, kuppauskerran, sekä kuppauspisteiden myötä varsin paljon. Jollain kerralla joistain kuppauskohdista saattaa valua vanhaa verta reilummin, kun taas toisista ei miltei lainkaan. Hoitovaikutus syntyy silti kaikkien käytettyjen kuppauskohtien kautta.

Kun kaikki tarpeelliset kohdat on kupattu, sarvet poistetaan ja hoidettava valellaan lämpimällä vedellä puhtaaksi. Hoidettava voi käydä vielä saunassa ja suihkussa. Kuppauksen jälkeen on hyvä pitää huolta riittävästä nesteytyksestä, nauttia vaikka hieman välipalaa, sekä tarvittaessa muutenkin lepäillä.

Kuppauksessa käytettävät työvälineet on aina steriloitu jokaista kupattavaa varten erikseen. Kuppari pitää myös kaikkien työtasojensa puhtaudesta hyvää huolta.

Säännöllisesti verikuppauksessa käyvillä kuppauskertojen väli on yleensä noin 3 kuukautta.

Kenelle kuppaus sopii?

Perinteinen verikuppaus sopii periaatteessa kaikille, mutta on tilanteita, jolloin kuppaus on erityisen suositeltavaa:

• korkea verenpaine
• hormonaalinen epätasapainotila
• ylikuormittuneisuustilat (mm. stressi, henkiset ja ruumiilliset jumit yms.)
• migreeni
• reumakivut
• astma
• tietyt (ei-bakteeriperäiset) ihon häiriötilat¹
• raskasmielisyys eli tarve mielen virkistymiseen
• tarve mielen ja ruumiin uudistumiseen
• keväällä (”puhdistava ja uudistava” kuppaus)
• syksyllä (”rentouttava ja talven lepoon valmistava” kuppaus)

Kuppausta ei kannata harkita jos on:

• kovin heikko yleistila (”heikosta ei saa muuta kuin hengen pois”)
• anemia (”verettömällä ei ole mistä ottaa”)
• kesken oleva syöpähoito
• kuume ja/tai yleinen tulehdustila
• aktiivinen vyöruusu
• raskaus tai runsaat kuukautiset
• hiljattain tapahtunut runsas verenhukka tai synnytys
• avoimet haavat tai ihoinfektiot kupattavalla alueella
• ihon paraneminen erityisen heikkoa tai hidasta
• päihtymys tai krapula

Kuppausta ei koskaan tehdä:

• diabeetikon jalkojen alueella
• rikkoutuneen tai tulehtuneen ihon alueella
• luomien kohdalla
• suonikohjujen kohdalla
• suurten suonien tai jänteiden kohdalla
• polvi- tai kyynärtaipeisiin
• kainaloon
• liian ”laihaan” kohtaan (suojellaan lähellä ihoa olevia luukalvoja eli faskioita)
• jos ihminen on vääränlaisessa mielentilassa (vihainen, hyvin levoton tms.)

Nuoria lapsia ja kovin ikääntyneitä ei vanhastaan myöskään tavattu kupata, tai sitten kuppaus tehtiin erityisellä maltilla ja varovaisuudella. Nykypäivänä ollaan tätäkin tiukempia.

Lopuksi

Mikäli perinteinen verikuppaus herättää kysymyksiä, ole yhteydessä (sammenluola@gmail.com). Luottamuksellisesti keskustellen voimme selvittää sopiiko kuppaus juuri sinulle.

Huom:
Suoritan perinteistä verikuppausta (mukaan lukien pohkeiden ilman sarvia tapahtuva kassaus eli rassaus²) Ilomantsin keskustan alueella 2025 kesäkuun alusta lähtien. Tämän lisäksi voin oman liikkumiseni puitteissa kupata hoidettavan luona, mikäli tällä on käytettävissä sauna ja suihkutila.

Omista allergioistani johtuen en mielelläni kuppaa kotitalouksissa, missä kissojen tai koirien aiheuttama eläinpöly on sisätiloissa runsasta. Kysy asiasta rohkeasti!

1. Tämä voi liittyä esim. atooppisen ihon tai psoriaasin hoitoon, jolloin veren- ja lymfanesteiden kierron vilkastuttamisesta, tulehdusvälittäjäaineiden vähentämisestä, sekä immuunivasteen säätelystä voi olla hyötyä.
   
   Myös selittämätön tai laaja-alainen kutina ilman näkyvää ihottumaa saattaa helpottaa kuppauksella. Perinteessä puhutaan tällöin ”veren liiasta kuumuudesta” tai ”veren epäpuhtaudesta”. Nykylääketieteen näkökulmasta kyse voi olla allergioista tai idiopaattisista eli tuntemattomista syistä johtuvista yliherkkyysoireista, hormonihäiriöistä, tai aineenvaihdunnan muutoksista, joihin kaikkiin voi liittyä kutinaa. Kyse voi olla myös mm. maksan tai munuaisten vajaatoiminnasta, jolloin aineenvaihduntatuotteet jäävät kiertämään elimistöön, kutinaa aiheuttaen. Niin tai näin, perinteisen verikuppauksen vähentämää kutinaa selitetään kansanparannuksessa veren ”puhdistumisena” tai ”viilentymisenä”. Lääketieteen näkökulmasta kuppaus on saattanut paitsi poistaa ruumiista kutinaa aiheuttavia aineenvaihduntatuotteita, myös laukaista ruumiin stressivasteen, jolla voi olla kutinaa vaimentavia vaikutuksia esim. endorfiinien ja kortisolin vapautumisen kautta. ↩︎
2. Kassaus eli rassaus on kuppaukseen verrattava, ainoastaan suomalaisheimoisilla ja karjalaisilla alueilla tavattu hoitomuoto, missä saunan lämmössä seisovan ihmisen pohkeiden alueelle tehdään kupparin kirveellä pieniä pistomaisia naarmuja, annetaan laskimoveren hieman tihkua naarmujen pintaan, ja sitten hellästi painaen vedellään kassaus- eli rassausrautaa ihon myötäisesti ylhäältä alaspäin. Maltillinen vetävä painelu saa ”vanhan” veren hetkellisesti vuotamaan. Kyseessä on ”pahan veren poisto” samalla tapaa kuin tavanomaisessa verikuppauksessa, mutta ilman sarvia. ↩︎