Haltioituvaa intomieheyttä, myrrystävää loihdintaa, tietomiehen tekoja
-
Väärin uskottu?
Niin sanottujen itämerensuomalaisten kansojen ja heimojen kulttuurit, kielet, murteet, sekä etniset identiteetit ovat aina olleet tavalla ta toisella toisiinsa kytköksissä. Näin muodoin aiheesta ei ole helppoa kirjoittaa kovin lyhyesti ja yksinkertaisesti, saatika loukkaamatta yhtä tai useampaa lukijaa. Yritetään kuitenkin! Read more
-
Itämerensuomalaisuus?
Mitä tarkoitetaan käsitteellä itämerensuomalainen? Mitä käsite rajaa? Onko sana jollain tapaa ongelmallinen? Read more
-
Karsikkopuu
Mikä on vanhassa kansankulttuurissamme vainajiin liittyvä karsikkopuu? Miten karsikot liittyvät kotoperäiseen hautajaisperinteeseemme? Milloin ja miksi karsikkopuita tehtiin? Read more
-
Pitämyspuu
Pitämyspuu on talon ja sitä asuttavan suvun oma yksityinen uhripuu. Puulle käydään vuotuisjuhlien aikaan lyylimässä eli luovuttamassa antimia, ja tämän vastapalveluksena puuta asuttava haltija turvaa kotipiiriä ikävyyksiltä. Read more
-
Tuohikirje 292
Vanhin tunnettu ns. itämerensuomalaista kieltä edustava teksti löytyy 1200-luvun puoliväliin ajoitetusta tuohenpalasta. ”Tuohikirje 292” -nimellä tunnettu löytö on Venäjältä, läheltä Novgorodia. Itse teksti on väkevä loitsu. Read more
ITTESTÄ
Mie oon perinnekäsitöitten ja esimetallikautisen eräelämän tuntija. Minun heimotausta on Meänmaan lohirikkaasa Tornionjokilaaksosa ja Ylä-Savon erämailla. Mie oon yks Karhun kansan perustajäsenistä.
Väenuskosena ja -tapasena parantajana mie yhistän meijän vanahakantasta noitaperinnettä myöhemmin kehittyneesseen tietäjjyythee. Ko mie nostan luontoa ja ryhyn ossaajan tekoihin, mie turvau´un sanaväen ohella minun kannukseen ja rahistimmii, myrrystävvään loihtimisseen, haltioituvvaan intomieheyteen, sekä yksinkertaseen kaheksantavuseen noitalauhluun. Son karhun väki minun noitatoimissa ja tietomiehen teoissa aina. Karhunpalavonta on minun elämää.
Mie kartan talonpoikaisaikakauen mielikuvvaa noijista pahantekijöinä. Sen sijjaan mie samastun syrjäseutujen ja pohojosen ikivanahaan ajattelluun, jonka mukhaan noita on pohojanperuille ja tuonilimaseen naakiva parantaja, joka jumalilta, haltijoilta ja muulta luonnonväeltä saamien keinojen avulla auttaa ihimisiä.
Miika
Perinne kannattelee perinteenkantajia
Auta jumala urhoasi,
muista miestä metsissäsi!
Kipuvuoren juuren alle,
kateet kaikki kuljettele!
Pilat paina loitommalle,
asettele alle järven!
Kirot kyyn kitahan kanna,
lujimmaisen leuan taakse!
Luonnotar ihana impi,
emonen erinomainen,
tule täällä tarvitahan
apuasi huuetahan!
Lepyttele lintuasi,
tämänmoista tyttiäsi,
neuvo neittä nuorempaasi,
naista ilman intomieltä!
SAMMENLUOLA 