Haltioituvaa intomieheyttä, myrrystävää loihdintaa, tietomiehen tekoja
-
Kenen kulttuuri?
Pohdintaa kulttuuriominnasta, eli mitä se oikein on? Entä milloin se on paheksuttavaa, ja milloin taas hyväksyttävää kulttuurien välistä lainautumista? Read more
-
Karhunpyyntiä
Karhun pyytäminen kierroksesta on ollut kautta aikain yleisin karhun metsästystapa. Vanhan tavan mukaan kontion talvipesän kiertämällä jäljittänyt henkilö omasi etuoikeuden myöhemmin talvella järjestettävään pyyntiin, oli kyse sitten pienestä tai isommasta pyyntiseurueesta. Read more
-
Siperian šamanismia
Itäisten sukukansojemme ja naapuriensa uskomuselämä ei ole sitä mitä joskus ennen. Tämä näkyy Uralin molemmin puolin perinteiden katoamisena, niiden joidenkin osien säilymisenä ja muutoksena, sekä uususkonnollisiakin piirteitä saaneen henkisen kulttuurimaiseman kautta. Read more
-
Karhukulttimme
Ikivanhan karhukulttimme tärkein juhla on ajoittunut keskitalveen. Karhuja kun on metsästetty erityisesti talvipesiltä, ja pyyntitapaan on liittynyt laaja seremoniakokonaisuutensa eli niin sanotut karhunpeijaiset. Miten karhua nykyään kunnioitetaan? Read more
-
Myytit ja selviytyminen
Uudelleenperinnekulttuuristuva ja myyttivauras yhteisö on aineellisesti ja henkisesti mahdollisimman omavarainen. Se on luonnonvara-alueellaan järjestäytynyt ravintoa tuottavien elinkeinojen vaatimusten mukaisesti yhteen. Se on turvallisuuden tuottaja, sekä kulttuurisesti arvostettu toimija. Read more
ITTESTÄ
Mie oon perinnekäsitöitten ja esimetallikautisen eräelämän tuntija. Minun heimotausta on Meänmaan lohirikkaasa Tornionjokilaaksosa ja Ylä-Savon erämailla. Mie oon yks Karhun kansan perustajäsenistä.
Väenuskosena ja -tapasena parantajana mie yhistän meijän vanahakantasta noitaperinnettä myöhemmin kehittyneesseen tietäjjyythee. Ko mie nostan luontoa ja ryhyn ossaajan tekoihin, mie turvau´un sanaväen ohella minun kannukseen ja rahistimmii, myrrystävvään loihtimisseen, haltioituvvaan intomieheyteen, sekä yksinkertaseen kaheksantavuseen noitalauhluun. Son karhun väki minun noitatoimissa ja tietomiehen teoissa aina. Karhunpalavonta on minun elämää.
Mie kartan talonpoikaisaikakauen mielikuvvaa noijista pahantekijöinä. Sen sijjaan mie samastun syrjäseutujen ja pohojosen ikivanahaan ajattelluun, jonka mukhaan noita on pohojanperuille ja tuonilimaseen naakiva parantaja, joka jumalilta, haltijoilta ja muulta luonnonväeltä saamien keinojen avulla auttaa ihimisiä.
Miika
Perinne kannattelee perinteenkantajia
Auta jumala urhoasi,
muista miestä metsissäsi!
Kipuvuoren juuren alle,
kateet kaikki kuljettele!
Pilat paina loitommalle,
asettele alle järven!
Kirot kyyn kitahan kanna,
lujimmaisen leuan taakse!
Luonnotar ihana impi,
emonen erinomainen,
tule täällä tarvitahan
apuasi huuetahan!
Lepyttele lintuasi,
tämänmoista tyttiäsi,
neuvo neittä nuorempaasi,
naista ilman intomieltä!
SAMMENLUOLA 