Avainsana: väentapaisuus
-
Elävää perinnettä!
Onko yhteytemme kotoperäiseen uskomusperinteeseemme katkennut, vai onko vain niin, että sitä ei aina osata nähdä? Joissain keskusteluissa ja katselmuksissa nousee esille käsitys, jonka mukaan nykypäivän Suomessa luonnonusko ja tietäjyys olisivat vain modernia tuontitavaraa – juuretonta lainaa maailmalta, vailla aitoa kosketuspintaa esivanhempiemme perintöön. Mutta kun astuu ulos, kävelee pellolle tai metsään…
-
Väki – voima, joukko ja olemus
Väki on itämerensuomalaisen ja laajemmin uralilaisen maailmankuvan yksi keskeisimmistä käsitteistä. Se ei ole pelkkä ”voimaa” tarkoittava sana, vaan avain tapaan hahmottaa todellisuutta. Väki on se perusenergia, joka tekee maailmasta elävän, dynaamisen ja vuorovaikutteisen. Se on aineen tai olion ominaislaadun ja sen mytologisten yhteyksien summa.
-
Väenuskoinen kuolema
Mitä tapahtuu, kun ihmisen löyly karkaa ja hänen elonväkensä hiipuu ruumiissaan? Miten väenuskoisena (väentapaisena) kohtaamme kuoleman? Missä kulkee elämän ja kuoleman välinen raja? Miten vanhat loitsumme ja kuolemaan liittyvät tapamme kuvastavat elon ja kuoleman väkien eli löylyn ja kalman välistä jatkuvaa neuvonpitoa?
-
Ekologisen jälleenhenkistymisen manifesti
Nykyinen ekokriisi ei ole vain teknishallinnollinen ympäristöongelma, vaan merkki syvemmästä unohduksesta. Siitä, että olemme kadottaneet yhteyden omaan luontoomme. On aika muistaa, mitä tarkoittaa olla elossa.
-
Perinteinen verikuppaus
Nykyaikana perinteisestä verikuppauksesta on haluttu riisua vanhakantainen mystiikka ja uskomuksellinen ajattelu pois. Tämä sinänsä ymmärrettävä kehitys on liittynyt vanhojen kansanparannustapojen arvon ja uskottavuuden säilyttämispyrkimyksiin, mitä työtä luonnollisesti arvostan suuresti. Väenuskoisena ja väentapaisena tietäjänoitana pyrin kuitenkin varjelemaan kansanuskoisen ja muinaisuskoisen viisausperinteemme maailmankuvaa osana parantajuuttani. Lisäksi uskon, että muillakin ihmisillä saattaa olla…
-
Karhun nimi
Kansalliseläimellämme karhulla on suomen kielessä ainakin noin kaksi sataa eri nimitystä. Esittelen tässä kirjoituksessa niistä suurimman osan. Käsittelen myös karhun vanhaa, nimitabun piirissä olevaa tosinimeä.
-
Väenuskoisia runolauluja ja loitsuja
Oma kotoperäinen uskomusperinteemme hengittää ihmisten ja heidän tekojensa kautta. Se elää yhteydestä niin elvytettyyn kuin säilyneeseen henkiseen kulttuuriimme. Väentapaisten nykyään laatimat mitalliset runolaulut ja loitsut ovat tästä yksi esimerkki.
-
Maailman synty
Mistä kihosi myyttiemme alkumeri, ja mistä jumalat ja maailmamme rakenteet saivat alkunsa? Miten ihminen syntyi? Entä ensimmäinen noita?
-
Kuka sie olet sanomhan mitä mie olen?
Siekö katteine ihiminen sanot, että minun mummin äiti, meijän mammu, ei pitäny minnuu sylisä ko mie olin pikku kläpi vain, ja laulanu minulle niitä vanahoja lauluja sillä oikialla mitalla ja poljennolla? Siekö vihassa huutelija väität, että minun mummi pruukas pälistä tyttärensä pojalle puhasta paskaa siitä miten mie oon ihteni puolesta…
-
Savolainen perinneusko
Katsaus savolaiseen muinaisuskoon ja kansanuskoon luo kuvan omintakeisesta uskomusperinteestä, joka samalla liittyy laajempaan Itämerenpiirin kulttuurikehykseen.
-
Väenuskoni?
Väenusko ja väentapaisuus viittaavat etnisten uskomusperinteittemme elpymiseen ja niiden harjoittamiseen nykypäivänä. Kyse on elävästä ja hengittävästä perinnejatkumosta. Mutta mitä nimi ”väenusko” tarkoittaa? Miksi ja miten itse olen väenuskoinen?
-
En usko Kalevalaan
Lönnrotin kirjoittama, lähinnä karjalaisen runoepiikan kokoomateos Kalevala on ongelma. Ideologinen tuotos yhdistelee runonsa täysin keinotekoiseen muotoon, alkuperäinen kieli pahoinpideltynä ja perinteinen, ns. itämerensuomalainen maailmankäsitys vahvasti unohdettuna.
-
Väärin uskottu?
Niin sanottujen itämerensuomalaisten kansojen ja heimojen kulttuurit, kielet, murteet, sekä etniset identiteetit ovat aina olleet tavalla ta toisella toisiinsa kytköksissä. Näin muodoin aiheesta ei ole helppoa kirjoittaa kovin lyhyesti ja yksinkertaisesti, saatika loukkaamatta yhtä tai useampaa lukijaa. Yritetään kuitenkin!
-
Karsikkopuu
Mikä on vanhassa kansankulttuurissamme vainajiin liittyvä karsikkopuu? Miten karsikot liittyvät kotoperäiseen hautajaisperinteeseemme? Milloin ja miksi karsikkopuita tehtiin?
-
Tuohikirje 292
Vanhin tunnettu ns. itämerensuomalaista kieltä edustava teksti löytyy 1200-luvun puoliväliin ajoitetusta tuohenpalasta. ”Tuohikirje 292” -nimellä tunnettu löytö on Venäjältä, läheltä Novgorodia. Itse teksti on väkevä loitsu.
SAMMENLUOLA 